vuojalamaggat Maasta se pienikin ponnistaa

Kaikki blogit puheenaiheesta Energiapaju

Maataloutemme odottaa monipuolistamista

Neljännesvuosisadan ajan maataloutemme on hiipunut. Näemme etenkin Sisä- ja Pohjois-Suomessa joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja.

Karjataloutemme vaurauden jaksot ovat perustuneet itävientiin. Muutos alkoi kaskiajan jälkeen, kun peltojen yksipuolinen viljatalous laveni nurmitalouteen. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen karjataloudesta tuli Venäjän viennin osa.

Polttoturpeen jälkeen energiapajua – polttoturvesoiden jälkihoitoa tutkitaan

1970-luvulta lähtien turvetalous oli maamme nopeimmin kasvava teollisuuden ala. Jo 1970- ja 1980-lukujen taiteessa alettiin tutkia mitä tuleville turvesuon pohjille tulisi tehdä. Suomelle oli syntymässä uusi, isoja sarkapeltoja muistuttava maaresurssi. Metsäntutkimuslaitos (Kannuksen energiametsäkoeasema)  järjesti 17.8.1981 Turveruukki Oy:n tuotantosuolla Rantsilan Palonevalla aiheesta tiedotustilaisuuden yleisölle, alueen yhteisöille, yrittäjille ja tiedotusvälineille. Metsäntutkimuslaitos esitteli energiametsitystä. Silloin lupaavin turvesuonpohjan puulaji oli paju.

Energiaviljely sopeuttaa maataloutta

Neljännesvuosisata sitten tapahtunut liittymisemme Euroopan unioniin askarrutti maataloustutkijoitamme. Mihin suuntaan maataloutemme mahtaa kehittyä? Tuskin kukaan osasi kuitenkaan ennustaa mihin maataloutemme tai ylipäänsä maaseutumme on menossa. Siirryimme kaupungistumisen aikaan. Maatiloja meillä oli ennen EU-aikaa 100000 kappaletta. Vuonna 2018 meillä oli enää 48000 maatilaa.

Maaseudun tulevaa sopeutumista pohdittiin EU:n liittymisen aikaan muun muassa Suomenmaan Maaseutu-extra numerossa 28.10.1994, mihin kirjoitin oheisen artikkelin.

Paju on kannuksensa ansainnut

1970- ja 1980-luvun vaihteessa huoli energiastamme oli suuri, se oli suurempi kuin huoli tämän päivän mahdollisesta ilmastonmuutoksesta. Muistamme Lähi-Idän silloisen öljykriisin vaikutukset jokapäiväiseen elämään. Paitsi että autoihimma tankattavan bensiinin hinta hyppäsi aivan uudelle tasolle, talvisia katujen liikennevaloja pimennettiin systemaattisesti ja valtion sekä kuntien omistamien rakennusten sisälämpötilaa laskettiin asteella, parilla. Energian säästön oppi tarkoitti silloin palelemista pimeässä.

Energiapaju Ruotsissa ja Suomessa

Ennen 1995 alkanutta EU-kauttamme maataloutemme oli tuskallisessa ylituotannossa. Muistamme esimerkiksi käsitteen voivuori. Vielä 1990-luvun alussa etsimme pelloillemme viljelyn vaihtoehtoja. Siinä oli mukana käsite non food tuotanto. Aiheesta järjestettiin Seinäjoella 15.-16.10.1991 kaksipäiväinen seminaari "Non food -tuotanto ja muuttuva maatalous". Sain kutsun Joensuun yliopistoon tulla pitämään Seinäjoen tilaisuudessa esitelmän allaolevasta aiheesta:

*****

ENERGIAPAJU RUOTSISSA JA SUOMESSA

Lehtiruoste nitisti Energiametsäkoeaseman

Energiaviljely käynnistyi maassamme vauhdikkaasti 1970-luvun lopussa, PERA-hankkeena (Puu Energian Raaka-Aineena):

http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274439-energiametsien-vilje...

Kannukseen perustetulla Energiametsäkoeasemalla päätavoite oli ottaa oppia Ruotsista ja kehittää siellä professori Gustaf Sirénin johdolla luotua energiametsäviljelyn (energiskogsodling) mallia Suomen oloihin. Ajatus oli tutkia koko bioenergian ketjua käytännön tasolla.

Energiametsien viljelyn vauhdikas alku

Energiametsän viljely syntyi käsitteenä 1970-luvun lopulla. Siihen vaikuttivat vuosikymmenen kaksi öljykriisiä. Ne nostivat öljyn maailmanhinnan korkeimmillaan yhdeksänkertaiseksi vuosikymmenen alun pohjahintaan verrattuna. Puusta ja ylipäänsä biomassasta saatava energia palasi Suomen energiapolitiikkaan.

Biomassapajun viljelyn juuret 1700-luvulla

Biomassapajuiksi voi määritellä hyväkasvuiset, tasalaatuista satoa tuottavat pajulajit, lajikkeet ja risteymät, joita on helppo viljellä ja kasvattaa tasaisella peltomaalla, muiden runsaasti biomassaa tuottavien hyötykasvien tapaan.

Ilmastohiiltä maaperään biomassapajulla

Maaperä peruskallion yläpuolella on maapallon tärkein elollisen hiilen varasto, suuruudeltaan 1500 miljardia alkuainehiilen tonnia. Vertailuksi: ilmakehässä on 850 miljardia tonnia, biomassassa (etupäässä puissa) on 550 miljardia tonnia.

Kotimaisen energian tielle

"Silloin soitti Dallape" - muistelma vuodelta 1980, miten uusiutuvasta energiasta ajateltiin öljykriisien jälkeen

 

Vesivoima, tuuli ja kasvit ovat uudistuvia energiavarojamme

Vesivoima, tuuli ja kasvit ovat kotoisia energiavarojamme. Ne kaikki saavat alkunsa auringon lämmöstä ja valosta. Niin kauan kuin aurinko paistaa (ainakin 50’000 vuotta), joet eivät lakkaa virtaamasta, tuuli puhaltamasta eivätkä kasvit kasvamasta. Puhumme uudistuvista energiavaroista.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä