vuojalamaggat Maasta se pienikin ponnistaa

Kaikki blogit puheenaiheesta Biomassapaju

Paju on kannuksensa ansainnut

1970- ja 1980-luvun vaihteessa huoli energiastamme oli suuri, se oli suurempi kuin huoli tämän päivän mahdollisesta ilmastonmuutoksesta. Muistamme Lähi-Idän silloisen öljykriisin vaikutukset jokapäiväiseen elämään. Paitsi että autoihimma tankattavan bensiinin hinta hyppäsi aivan uudelle tasolle, talvisia katujen liikennevaloja pimennettiin systemaattisesti ja valtion sekä kuntien omistamien rakennusten sisälämpötilaa laskettiin asteella, parilla. Energian säästön oppi tarkoitti silloin palelemista pimeässä.

Lehtiruoste nitisti Energiametsäkoeaseman

Energiaviljely käynnistyi maassamme vauhdikkaasti 1970-luvun lopussa, PERA-hankkeena (Puu Energian Raaka-Aineena):

http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274439-energiametsien-vilje...

Kannukseen perustetulla Energiametsäkoeasemalla päätavoite oli ottaa oppia Ruotsista ja kehittää siellä professori Gustaf Sirénin johdolla luotua energiametsäviljelyn (energiskogsodling) mallia Suomen oloihin. Ajatus oli tutkia koko bioenergian ketjua käytännön tasolla.

Pajua selluteollisuudelle

Biomassapajun viljelyn käynnistymisen Suomessa voi ajoittaa vuoteen 1953. Kyse ei ollut enää 1900-luvun alkupuolen koriteollisuudesta, ei vannepajuista eikä pajuista tuulensuojakasveina. Kyse oli pajun biomassan mahdollisesta käytöstä selluksi.

Korean sodan käynnistämässä noususuhdanteessa metsäteollisuus oli ensimmäisen kerran huolissaan metsiemme kuitubiomassan riittävyydestä. Voisiko biomassaa viljellä lisää ja tuottaa siten, että sellukuidun raaka-aineen tuotantokustannus samalla laskee?

Biomassapajun viljelyn juuret 1700-luvulla

Biomassapajuiksi voi määritellä hyväkasvuiset, tasalaatuista satoa tuottavat pajulajit, lajikkeet ja risteymät, joita on helppo viljellä ja kasvattaa tasaisella peltomaalla, muiden runsaasti biomassaa tuottavien hyötykasvien tapaan.

Metsäpuiden lyhytkiertoviljelyä biotaloudelle ja ilmastotaloudelle

Kiihtyvä ilmastokamppailu hiilen nieluista johtanee ennen pitkää siihen, että maassamme on vähennettävä vuotuisia luonnonmetsien hakkuita. Tämä toteutunee helpoimmin valtionmetsissä, avohakkuiden kiellon 2018 kansalaisaloitteen myötä.

Nouseva biotaloutemme tarvitsee uusia keinoja, turvatakseen tehtailleen raaka-aineen. Yksi keinoja on jo vuosikymmeniä Pohjoismaissa tutkittu metsäpuiden lyhytkiertoviljely.

Hiilidioksidin sieppaus bioenergialla uuteen kenttätutkimukseen

Moni Salosta Perniön kautta Karjaalle 1990-luvulla matkannut kulkija saattaa muistella pysäyttäneensä autonsa Pohjankurussa erään peltoaukean laitaan ja ihmetelleensä tien oikealla puolella olevaa suurta keltaista taulua. Siinä luki "Paju on aikamme puulaji" (kuva 1). Viereisillä pelloilla kasvoi sakeita pajuviljelmiä. Mistä oikein oli kysymys?

Miltei kaikkia alkuaineita voi kierrättää

Kiertotalouden oppi on tahkonnut tulosta parin viime vuosikymmenen aikana. Näkyvin tulos on kaatopaikkojen näkyvän jyrkkä väheneminen maassamme. Tilalle ovat tulleet kierrätyslaitokset ja jätevoimalat.

Ruohonjuuritasolla etenee, ehkä vähemmän näkyvästi, ekologinen kiertotalous. Se kierrättää alkuaineita. Tyyppiesimerkkejä ovat hiili, typpi ja fosfori. Kolmikosta kaikki ovat ihmiselle joko hyvin tarpeellisia tai jossain muodossa ja pitoisuudessa hyvin haitallisia.

Hiilen nieluja viljelemällä - lyhytkiertometsä hoitaa ilmastoa ja maaperää

Euroopan unionin komissio esitti heinäkuussa 2016, että Suomen on pudotettava hiilidioksidin päästöjään 39 prosentilla. Takaraja on 2030, vertailuvuosi 2005.

Komissio antoi tavoitteeseen hienoisen joustovaran. Voimme pudottaa lukemaa 1,7 prosenttiyksiköllä kun käytämme talousmaatamme hiilen nieluina. Komissio esitti siihen kolmikkoa avoimen maan metsitys, parannettu laiduntalous ja parannettu peltoviljely.

Monipuoliselle energiaviljelylle tuli ilmastotarve

Biomassasta polttoainetta on yksi EU:n tänä vuonna ehdottamia keinoja päästöjen nopeaksi vähentämiseksi. Parhaimmillaan biomassojen käyttö lisääntyisi EU:ssa jopa 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Biomassaa jalostettaisiin muun muassa liikenteen polttoaineiksi, kuten bioetanoliksi ja biokaasuksi.

Tässä mittakaavassa biomassa ei tarkoita enää luontaisesti kasvavia talousmetsiä. Biomassan viljelyä on kehitettävä ja monipuolistettava, myös pelloilla. EU:n uuden strategian mukaan kasvava määrä Euroopan maa-alasta pitäisi käyttää energiakasvien viljelyyn.

Biotalous pyrkii poroluvun nostoon

Valkoiset rehun pyöröpaalit ovat 2010-luvun porotalouden arkipäivää. Paaleja näkee kaikkialla poronhoidon alueella. Vuosittain poromme syövät viljeltyä tai tehtaassa valmistettua talvirehua yli 40 miljoonaa kiloa, kuivaksi heinäksi laskettuna. Tällä rehumäärällä Suomen 200 000 talvista eloporoamme eläisivät yli kolme kuukautta.

Pyöröpaaleja tarvitaan, koska metsiemme jäkälä ja luppo eivät poroille riitä. Ilman talven lisärehua eloporojen määrää jouduttaisiin pudottamaan kolmanneksella. Ilman lisärehua poroluvun nostoa ei voi edes ajatella.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä