vuojalamaggat Maasta se pienikin ponnistaa

Juhana Vartiaisen painajainen eduskuntasalissa

Täysistunnon loppupuolella Juhana torkahti. Sehän oli jo varsin luonnollista kuuttakymmentä käyvälle miehelle. Tosin tällä erää hän vaipui tavallista syvempään uneen ja päätyi keskelle pahinta painajaisunta. Oli syntynyt mummien kansanliike.  

Muutama velikulta, talouspuolen Veijo ja insinööri Pauli olivat keksineet alkaa laskea vanhempien näkymättömän työn arvoa ja kestävyysvajetta. Pauli kehitti kaavion, jossa miinusta tuli niin yhden lapsen kuin lapsettomasta perheestä, kahdenlapsen perhe pääsi nollille ja kolme oli jo plussan puolella. Positiivinen kate X lähti ärhäkkäästi kumuloitumaan mummien ja pappojen kohdalla.

Paulin kaaviossa jälkikasvua kumuloitui sitä aktiivisemmin mitä nuorempia vanhemmat ja isovanhemmat olivat. Nuoret isovanhemmat kun jaksoivat olla energisesti tukemassa työnpuristuksissa olevia perheitä – parhaiten tässä selvisivät työttömät ja pätkätyölliset isovanhemmat. Lopputuloksena oli se, että mitä hoiva-alttiimpia isovanhemmat olivat, sitä enemmän lapsenlapsia syntyi.  Velikullat menivät väittämään, että työttömien isovanhempien positiivinen rooli kestävyysvajeen ja huoltosuhteen selättämisessä olisi merkittävä, ja tästä heitä on kiittäminen – ei aktiivimallilla rankaiseminen.

Metoo -kampanjan huumassa mummit järjestäytyivät ja alkoivat vaatia uutta jakoa veromarkoille, joka pohjaisi jälkikasvun määrän ja näkymättömän hoivatyön indeksille.

Joku valopää oli vielä lisännyt vettä myllyyn usuttaen pienituloisia isovanhempia muuttamaan pois pääkaupunkiseudun asuntokeinottelijoiden mekasta. Maaseutupitäjissä asuminen oli edullisia ja lähiruoka oli taattu paikallisilta maatiloilta.  Kermana kakun päällä oli maaseutujen kalaisat vedet, kotipuutarhat, riistarikkaat ja marjaiset metsät. Maakuntien keskukset alkoivat voimallisesti houkutella muuttajia.

 Juhanan painajainen paheni, sillä koulutettu jälkikasvu lapsineen – lääkärit, arkkitehdit ja insinöörit - alkoivat myös suunnitella muuttoa yhdessä vanhempiensa kanssa. He halusivat tarjota tasapainoisen kasvuympäristön lapsilleen. Näytti siltä, että valtio oli ajautumassa kaaokseen ja koko yhteiskunta oli vaipumassa vanhakantaiseen suurperhelaitosjärjestelmään.

Kansanliike velloi.  Aktiiviset mummit ja papat kokoontuivat vaatimaan oikeuksiaan eduskuntatalon edessä. Juhana piti mennä puhumaan järkeä isovanhemmille, olisi tehtävä selväksi, että kestävyysvaje vaatisi hieman kipua ja uhrauksia - kaikkihan eivät voi olla voittajia. Juhana käveli esiintymislavalle ja etsi puheensa käsikirjoitusta, sitä ei ollut. Hän näki silmiensä edessä mummien valtavan kansanmassan huutamassa suut ammollaan iskulauseita – tuntui kuin muorit olisivat humalassa. Painajainen syveni syvenemistään, Juhanan äänihuulet olivat lamautuneet eikä ääntä tullut.  Hän yritti, yritti ja lopulta onnistui - padot murtuivat. Juhana tunsi kuinka hän huusi mikrofoniin: ”Mummot kuriin, mummot kuriin!”  

Juhana heräsi omaan ääneensä. Eduskuntasalissa oli hiljaista ja kaikki olivat kääntyneet katsomaan kysyvästi huutavaa miestä, joka räpsytteli hämmentyneenä silmiään ja pyyhkäisi kosteata suupieltään.

”Anteeksi, taisin torkahtaa, onneksi kaikki oli vain unta.” Juhana tuumi helpottuneena kollegoilleen.

Hetken päästä vaimon messinger piippasi. Juhanalta tuli viesti: ”Tiedoksi: Lindénin Suvi iski markkinointirakoon, jos lähdettäisiin Suvin firman järjestämille solidaarisuus- ja empatiakursseille, voisimme samalla kysellä Suvilta, miten niitä kouluikäisiä adoptiolapsia saisi hankittua.”

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat